Mun keittiössä just nyt

Hellou! Mulla on jo 5. viikko paketissa tilan stailaamisen harkassa Alku LKV:llä, kylläpä aika juoksee! 😱 Nyt on ollu vähä hiljasempaa stailauskeikkojen osalta joten oon mm. valinnu asuntokuvia, kirjottanu myynti-ilmoituksia ja päivittäny Alku LKV:n instatiliä.

Kotona oon vähä järjestelly keittiötä. Mää rakastan kaikkia vanhoja tai vanhaa muistuttavia asioita. Nää lasipurkit on kauniita ja samalla myös näppäriä säilytyksessä.

Mun äiti oli pikkutyttö Toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Oon kyselly häneltä ja hän on mielellään kertonutki mulle kaikenlaisia asioita siltä ajalta – niitä on mun mielestä ihan älyttömän mielenkiintosta kuunnella. Ennen vanahaan emännillä oli iso urakka säilöä sato talveksi, siihen aikaan säilötty ruoka oli kotien ruokatalouden perusta. Koska jääkaappeja tai pakastimia ei ollu niin elintarvikkeet piti säilöä suolaliemeen tai etikkaan, tai keittää hilloksi. Ne säilytettiin kellarissa tai ulkona maahan kaivetussa laudoitetussa kuopassa. Puolukat survottiin ja säilöttiin puusaaviin. Säilöntätölkeille oli suuri tarve ja ne kuuluivat monen suomalaisen lasitehtaan tuotevalikoimiin, tunnetuimmat näistä ovat varmaan Karhulan lasi ja Riihimäen lasi. Toisen maailmansodan jälkeen ruokaa oli kaupoissa niukasti, joten säilömisestä tuli vielä tärkeempää. Elintarvikkeita säännösteltiin ja niitä ostettiin sellasilla ostokorteilla. Noilla ostokorteilla käytiin myös pimeää vaihtokauppaa, niitä vaihdettiin toisiin ostokortteihin tai elintarvikkeisiin tai muuhun tarpeelliseen.  Äiti kertoi että mummuni (hänen äitinsä) haki nämä ostokortit Kirkolta Kansanhuollosta, ja kolmesta siskoksesta vanhimpana äitini laitettiin kauppaan hakemaan näillä ostokorteilla mm. kahavia, sokeria ja leipää. Tuohon aikaan käytettiin myös korvikkeita, esimerkiksi kahvin korviketta tehtiin voikukan juurista.  Äiti muistelee olleensa noin 5-vuotias kun eräs kerta hänen äitinsä oli laittanut hänet hakemaan kaupasta ruokasoodaa. Hänen äitinsä oli ohjeistanut  että sooda on neliskanttisessa pahvilaatikossa. Äitini oli hokenut itsekseen koko kävelymatkan kauppaan että ”laatikko suuttaa”, jotta muistaa kaupassa mitä piti hakea. Tempaistuaan kaupan oven auki hän oli pamauttanut isoon ääneen että ”laatikko suuttaa!”, kaupassa olleet ukot olivat alkaneet nauramaan huvittuneena ja kyllä oli pikkutyttöä hävettänyt. 😂

Tässä kuvassa äitini on 8-vuotias, siskoksista pienin on vain 2-vuotias – hän yritti karata kuvasta niin vanhemmat siskokset pitivät kädestä kiinni. Kuvan on ottanut joku naapurin mies ja alkuperäinen kuva oli tosi pikkuruinen, se on myöhemmin teetetty suuremmaksi ja kaikilla siskoksilla on tämä kuva. 💕 Sodan jälkeen lasitehtaatkin kamppailivat energia- ja raaka-ainepulan kanssa, mutta säilöntäpurkkeja pidettiin niin tärkeenä että niiden valmistus jatkui ilman suurempia ongelmia.   Jääkaapit sekä pakastimet yleistyivät kodeissa ja 1990-luvulla jo yhdeksässä kymmenestä suomalaiskodista oli pakastin. Sato saatiin helpommin talteen pakastimeen ja paljon työtä vaativasta säilömisoperaatiosta luovuttiin, joten säilöntätölkitkin jäivät tarpeettomiksi. Ihanaa kun nää nostalgiset lasitölkit on taas löytäneet takaisin koteihin, säilytyksen lisäksi näitä on näkynyt muussakin sisustuksessa kuten pienten tavaroiden säilytyksessä tai toimittamassa maljakon virkaa.

Jostain mulla tuli mieleen miettiä oliiviöljyn säilytystä. Kaikki rasvathan pilaantuvat lämmön, valon ja hapen vaikutuksesta ja siksi oikea säilytyspaikka niille on jääkaappi, mutta oliiviöljyä kuitenkin suositellaan säilytettäväksi huoneenlämmössä. Oliiviöljyn pahimmat viholliset ovat muovi, ilma, lämpö ja valo. Eli paras oliiviöljyn säilytykseen on tumma valoa läpäisemätön lasipullo tai keraaminen pullo. Muahan alkoi sitten ärsyttämään ihan suunnattoman palijo kirkkaat lasipullot joissa säilytän öljyä ja etikkaa. Miksihän muuten suurin osa markkinoilta löytyvistä öljylle tarkoitetusta pulloista sitten on kirkkaita lasipulloja? 🤔  No enivei, mää löysin ihanat Sagaformin keraamiset öljy-ja etikkapullot tori.fi:stä.

Nämä ihanat poltetun oranssin väriset keraamiset purnukat löysin Sokokselta. Pienemmässä säilytän valkosipulia ja isommassa kaikkea pikkutavaraa.

Sipulit säilyy kätevästi Granitin verkkokassissa ja tiskausvälineet korissa.

Osan Marimekon astioistani siirsin avohyllyyn, onhan ne niin kauniita että kelepaa olla esillä.

"Muutama" uusi viherkasvikin on tullut hankittua;  aloe vera, klusia, kilpipiilea, soikkovehka ja mehikasvi.

Mun pitäs varmaan laittaa laput silimille kaupassa ennen viherkasviosastoa, ja siltiki mukkaan varmaan tarttus joku viherkasvi. 😅 Mutta onhan ne vaan niin ihania 💚

Mää en oo ikinä, koskaan voittanu mitään mutta nytpä voitin! 🙌🏻 Ja ihanan jutun voitinki, nimittäin arvonnasta 100e lahjakortin vapaavalintaiseen myymälään. Plussana tässä myös se että sain osoittaa tukeni paikalliselle oululaiselle yritykselle, mikä on varsinkin näin korona-aikaan tärkeetä. Mää valitsin  Lifestylenordicin. Tää ihana pikku putiikki on toiminu vuodesta 2012,  putiikki on tunnelmallinen ja sieltä löytyy aivan superihania bohotyylisiä sisustusjuttuja! Oli kyllä meleko vaikee päättää mitä sieltä valitsen. Lopulta lähdin Lifestylenordicista mukanani söpö kori, kortteja, ympäristöystävällisiä palasaippuoita, Tine K:n keittiöpyyhe ja upea palmunlehdistä punottu seinäkoriste. 😍

Tää ihana auringonvalo saa kodin tilat ja sisustuselementitkin näkyviin ihan uudella tavalla 💛 Mitäs teidän korona-arkeen kuuluu? Mukavaa viikonloppua kaikille! 😘